Kävin opiskeluaikana osa-aikatöissä. Aloitin lentokentällä Stockmannilla, siitä siirryin Japaniin työharjoitteluun jonka jälkeen päädyin Soneralle kesätöihin ja osa-aikatöihin vuonna 1999. Elettiin IT-huumaa. Uutisissa kerrottiin, miten pörssianteihin jonotettuun tuntitolkulla. Taksikuskitkin puhuivat osakesijoittamisesta. Teekkarina olin täysin mukana IT-huumassa. Osakesijoittamista piti kokeilla ja sijoitin kaikki ylimääräiset rahani teknologiayhtiöihin, kuten Nokiaan ja Soneraan. Olinhan, minä Soneralla osa-aikatöissä.
IT-huuman imussa
Muistan hyvin, kun työpaikallani jännitettiin Saksan UMTS-huutokaupan tulosta syksyllä 2000. Sonera sai Saksan luvan, joka maksoi firmalle 21,4 miljardia markkaa. Pian tuon jälkeen määräaikaista työsuhdettani ei jatkettu ja moni muukin joutui jättämään työpaikkansa yrityksen huonon taloudellisen tilanteen takia. Saksan UMTS-lupa oli vienyt Soneran konkurssin partaalle. Tilannetta ei helpottanut sitä, että samoihin aikoihin olivat pörssikurssit lähteneet syöksyyn: IT-kupla puhkesi 2000-luvun alkuvuosina.
Sijoitukseni Sonerassa ja Nokiassa olivat nousseet aikaisempina vuosina hurjasti. Soneran huippu oli päälle 60 euroa ja syöksyn pohjalla oltiin alle 2 euroa. Muistan, että työkaverini Soneralla kertoi, että neljässä eurossa se on niin halpa, että kannattaa ostaa. Niinhän minä tein, ostin neljässä eurossa, jonka jälkeen kurssi hetkellisesti nousi ennen kuin se puolittui.
Silloin ei paljoa naurattanut. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen näihin kokemuksiini ja oppeihin, joita sain parikymppisenä. Ajattele, jos olisin toiminut samalla tavalla tässä vaiheessa. Summat, mitä minulla oli opiskeluaikoina käytössäni, olivat pieniä. Minulla ei ollut lainoja tai muita velvollisuuksia, kuin itsestäni huolehtiminen. Perheellisenä kuluja ja vastuuta on enemmän. Samanlaisia riskejä ei voi enää ottaa kuin mitä silloin pystyi.
Mitä olisin tehnyt toisin opiskelijana
Silloin en myöskään tajunnut, että olisin voinut opiskella sijoittamista. En ymmärtänyt korkoa korolle periaatteesta. Toki koron ymmärsin, mutta en miten pitkällä tähtäimellä korkoa korolle kiihdyttää pääoman kerryttämistä.
Kantapään kautta opitut asiat toki jäävät hyvin mieleen. Toisaalta, pitääkö kaikkea kantapään kautta oppia? Kantapään oppiminen on myös kallista, jos tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus. Sillä aika on rahaa ja typerillä virheillä saatamme tuhlata paljon kallisarvoista aikaamme. Toisaalta, vielä kalliimpaa voi olla jäädä pois junasta. Tekemällä oppii, joten päätä lähteä pienellä summalla liikkeelle ja opiskele tekemisen ohella. Sitä varten monessa ammatissa on työharjoittelu pakollista. Tekemällä oppii parhaiten!
Ei opiskelijalla ole mistä sijoittaa, eikä tarvitse olla. Itsellä menee opintolaina elämiseen, kun en saa tukea perheeltä tai suvulta. Töissäkin käyn ja opiskelut etenee. Lisäksi en ymmärrä miksi sitä pientä ylimääräistä ei voisi laittaa itseensä panostamiseen? Olemme täällä vain kerran. Miksi odotamme parempia päiviä ja taloudellista riippumattomuutta hetkessä elämisen sijaan? Olen omassa lähipiirissäni nähnyt ihmisten menehtyvän 40-50 vuotiaana. Ei ole itseisarvo, että eläisimme niin kauan, että tuosta taloudellisesta riippumattomuudesta ehtisi nauttimaan. Olen tuleva lakimies. Tiedän itse tekeväni tulevaisuudessa työtä, josta nautin. Miksi siis kiirehtisin sieltä pois ja jättäisin nyt panostamatta itseeni kun olen nuori ja terve sekä vailla sitoumuksia? Nyt on se aika kun voin esimerkiksi matkustaa.
Kiitos paljon kommentista. Haluan hieman haastaa sinua tässä 🙂 On totta, että sinulla on todennäköisesti hyväpalkkainen työ edessäsi. Olet myös siinä oikeassa, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu elämässä, sen takia pitäisikin nimenomaan taloudellisesti myös varautua asioihin. Sijoittaa ja säästää voi pahan päivän varaan, mutta yhtälailla sijoittamalla mahdollistat asioita. Esimerkiksi sijoitamme rahastoon, jolla matkustamme isosti noin 3 vuoden välein. Nyt on toki ollut tuottoisaa osakemarkkinalla…
Toinen asia, on, että aika on rahaa. Nuorella on aikaa, mutta ei ehkä niin paljon rahaa, vanhalla ei ole aikaa, mutta rahaa… Sijoittaminen ei kuitenkaan oikeasti vaadi rahaa kauheasti. Monesti se on tekosyy olla sijoittamatta ja enemmän asenteesta kiinni, sillä sijoittamaan pääsee jo 10€/kk, jopa vähemmällä, jos sijoittaakin vain joka toinen kuukausi. Nuorella on myös aikaa oppia sijoittamisen taidon ja nuorella on aikaa myös mokailla, sillä aika korjaa virheet. Sen takia on mielestäni erityisen täkeää aloittaa sijoittaminen jo opiskelijana.
Kyllä sitä silti pystyy matkustamaan ja elämään rikasta elämää vaikka säästää ja sijoittaa samalla. Itse olen matkustellu ympäri maailmaa (myös opiskeluaikana) ja silti minulla on aina ollut sijoituksia. Ei sijoittaminen tarvitse tähdätä taloudelliseen riippumattomuuteen. Itse tavoittelen toki sitä, mutta rakastan myös työtäni, joten riippumattomuuden saavutaminen tuo turvaa, jos jotain käy, lisäksi se antaa valinnanvapautta elämääni.
Suosittelen lukemaan kirjan sijoittamisesta, tutustumaan tarkemmin korkoa korolle ilmiöön, ehkä mennä johonkin kurssille aiheesta. Ehkä innostut sijoittamaan 😉