Moni blogin lukija tietää varmasti, että rakastan matkustamista ja muuttaisin minä hetkenä tahansa ulkomailla syksyn pimeimmän ja märimmän kauden ajaksi. Moni lukija tietää ehkä myös minun heikkoudet, eli tarjoukset ja hyvät diilit. Syysloma tuo haasteita minulle näihin molempiin, erityisesti kun some on pulloillaan ihania kuvia ihanista paikoista, joissa ystäväni perheet viettävät syyslomansa.
Syyslomamme kotiseudulla
Lapsillamme on syysloma tällä hetkellä, tai oikeastaan vietämme heidän lomansa viimeistää päivää. Kerroin viime vuonna meidän perheemme edulliset syyslomavinkit ja tuntuu siltä, että olemme toistaneet samat jutut tänäkin vuonna. Kävin tyttöjeni kanssa oppilaskampaamossa, käytiin Linnanmäen valokarnevaaleissa ja viikonloppu olemme mökillä. Nämä syyslomatekemiset alkaa toistaa itseään…
Samalla kun olemme viettäneet loman kotiseudulla, olen ihastellen seuraillut ystävieni lomamatkoja etelään, jopa Aasiaan saakka. Esikoiseni on myös seuraillut luokkakaveriensa reissuja. Minkälaisia tunteita se herättää, kun näkee ystävien kuvia nauttimasta uintikeleistä? Vaikka olenkin aikuinen, huomaan että olen hieman kateellinen muiden matkoille. Toki, pyrin ajattelemaan sitä sellaisena positiivisena kateutena. En ole löytänyt suomenkielessä vastaavaa ilmaisua, mikä sopisi tilanteeseen, kuin mitä japaniksi käyttäisin. Japanissa sanotaan monesti ”iinaa”, sillä ihastellaan sitä, mitä toisella on, mutta positiivisessa hengessä, suomeksi sen voisi ajatella tarkoittavan jota kuten tätä ”oi kuin ihanaa ja minäkin haluan tuon”.
Kun esikoiseni ihastelee muiden matkoja, niin pyrin muistuttamaan häntä siitä, mitä kaikkea meillä on ja mitä kaikkea olemme yhdessä tehneet. Vaikka emme ole näin syyslomalla matkoilla ihan puhtaasti kustannussyistä, niin kävimmehän Roomassa ihan pari viikkoa sitten. Sitä helposti unohtaa, mitä kaikkea on ihan hiljattainkin tehnyt.
Onko sosiaalinen media pahasta?
Sosiaalinen media suorastaan huutaa vertailemaan meidän elämäämme muiden. Tämä tuo kasvatukseen hieman haasteita. Kateus lamaannuttaa ja oma, oikeastaan aika ihana elämä, tuntuu mitättömältä somen päivityksiä seuratessaan. Muut matkustavat, käyvät ihanissa paikoissa ja ovat kaiken lisäksi niin hyvän näköisiä. Kuinka usein julkaiset arkikuvia facebookissa? Itse osallistuin kerran arkikuvahaasteeseen, mutta rehellisesti sanoen pyrin jakamaan niitä ”ihania hetkiä”. Olen myös miettinyt miksi jaan näitä hetkiä. Yksi syys on, että minusta on ihan palata kuviin, joita olen jakanut vuosien varrella. Kun facebookissa tulee ilmoitus, mitä tein vuosi sitten tänä päivänä tai jopa viisi vuotta sitten se herättää muistot henkeen. Nykyään ei enää tule selailtua valokuvia, kuten ennen aikaan. Myös muistelu on ulkoistettu someen.
Toisaalta mielestäni on ihana tietää, mitä kaukaisille sukulaisille ja ystäville kuuluu. Toivon samalla, että heidänkin mielestä olisi kiva nähdä mitä meidän perheellemme kuuluu, kun ei ehditä olla yhteydessä. Vaikka sanoin, että seuraan ”kateellisena” ystävieni matkoja, niin totuus on, että minusta on myös ihana nähdä erilaisia paikkoja ja samalla voi itsekin haaveilla erilaisista matkoista. Lomakuvat somessa korvaavat minulle aika hyvin postikortin. Toivonkin, että saisin nähdä ihania matkakuvia ystäviltäni.
Sosiaalinen media on toiminut minulle myös lohdun lähteenä elämäni synkimpänä aikana. Sillä silloin kun olimme menettäneet kuopuksemme kaksoissiskon synnytyksen jälkeen, niin sain paljon lohtua läheisiltä ja kaukaisilta myös sosiaalisen median kautta.
Some ei ole pelkästään pahasta, mutta on tärkeätä keskustella lapsen kanssa niistä tunteista, mitä herää kun he näkevät ystäviään erilaisissa ihanissa paikoissa. On tärkeätä muistuttaa, että mekin matkustamme, mutta teemme sen mielellään off-seasonin aikaa, koska silloin voi saada hyvinkin edullisia matkoja. Jokaisen on hyvä tehdä niitä päätöksiä kulutuksen suhteen omien arvojensa ja taloudellisen tilanteen mukaisesti.
Lapset alttiita vaikutteille
Lapset ovat alttiita vaikutteleille, erityisesti sosiaalisessa mediassa. On tärkeätä opettaa lapselle positiivisen tavan suhtautua muiden asioihin, myös menestyksen. Se ei edelleenkään ole meiltä itseltämme pois, jos joku tekee ihanan matkan tai menestyy. Voisiko siitä mieluimmin ottaa mallia? Miettiä miten itse voisi päästä siihen tilanteeseen? Toisaalta ulkoiset asiat eivät ole niitä, jotka tuovat meille onnellisuutta. Raha tuo vain onnellisuutta tiettyyn pisteeseen saakka, sen jälkeen on paljon muita asioita, jotka vaikuttavat enemmän, kuten Timanttipesulassa on käsitelty, niin itsensä kehittäminen, ystävyyssuhteet ja tutkitusti jopa muiden auttaminen tuo meille onnellisuutta.
Muista olla kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla on ja tee niitä asioita, jotika tekevät sinut onnelliseksi!
Ihanaa aurinkoista syyspäivää kaikille!
Pitäisi ehkä kysyä onko äidit (vanhemmat) alttiita some:n vaikutukselle. Olen lähipiirissäni huomannut, että some luo eniten paineita äideille miten pitäisi elää ja ennen kaikkea miten sitä pitäisi näyttää. Valtaosa alle 13-15 vuotiaista lapsista ei tarvitse mitään ihmeellisempää ulkomaan kohdetta lomalla vaan riittää melkein halvin hotelli jossain (toki puhdas ja ei torakoita), jonka pihassa uima-allas ja ranta lähellä. Jos vie 8 vuotiaan Malediiveille niin mikä riittää sitten kun lapsi on 15 vuotias? Uskallan väittää, että suurempi osa tätä elämäntapainflaatiota on äitien pelko lapsen jäämisestä ulkopuoliseksi sekä ”kilpavarustelu” ystävien kesken. Ehkä tähänkin vaikuttaa vanhempien valinnat esim. asuinalueen sekä koulujen suhteen. Lisäksi naisille näyttää olevan tärkeää saada laittaa Instagramiin kuvia kun kotiin ostettu uusia sisustusjuttuja tai saatu matkustettua johonkin kohteeseen. Näissä asioissa ei ole mitään pahaa jos kukkaro sen kestää ja sen jälkeen ei kerrota kuinka rahat on vähissä.
On meilläkin lapset ”vaatineet”, kun ei käydä missään, ei osteta mitään jne.. Ollaan sen jälkeen muistutettu, että viimeisten vuosien aikana tehty vähintään yksi matka ulkomaille per vuosi. Sen jälkeen, että ei ole menty sinne ja tänne, johon vastaan että isä ja äiti ovat valinneet asuntosijoittamiseen ja siihen menee rahaa. Sen jälkeen käydään keskustelua siitä, että miksi isä ja äiti ovat tehneet sen valinnan, johon annamme vastauksen että vain sen takia että jonain päivänä olisi enemmän rahaa/omaisuutta. Lapset 7 ja 11 vuotiaat.
Jotkut tutut/sukulaiset ovat ihmetelleet ja jopa ehkä tuominneet, että miksi puhun lapsille rahasta ja olen opettanut heille ennen kouluikää joitakin rahajuttuja sekä laskentaa. Jos olisin opettanut lapsia soittamaan pianoa olisin ollut mitä mainioin ja ihanin isä, mutta nyt kun kyse ollut euroista, prosenteista jne.. niin olen ollut ”hirviö”. Ai niin miksi en ole opettanut pianon soittoa–> En osaa soittaa mitää soitinta (en myöskään laulaa), mutta olen kohtuullisen hyvä laskennossa ja tiedän jotain pientä sijoittamisesta/omaisuuden hoitamisesta .
Kiitos paljon kommentista. Ihan loistavaa, että puhut tuolla tavalla lapsillesi rahasta. Kuullostaa samankaltaisilta keskusteluilta kuin mitä meillä käydään 🙂 Uskon, että lapset kiittävät aikuisena opista, jonka he ovat saanneet. Rehellinen keskustelu myös suojaa lapsia, koska he näkevät, miten valinnat kulutuksessa heijastuu tulevaisuudessa esimerkiksi taloudelliseen liikkumavaraan (kuten teillä ja meilläkin sijoitusasunnot). Tässä vaiheessa lapset ovat vastaanottavaisia. Nyt on hyvä aika istuttaa hyvät opit ja tavat heihin.