Blogini hiljaisuuden syy ei ole loma, vaikka lomakautta elämme. Olen tehnyt enemmän töitä kuin pitkään aikaan. Toisaalta tämä työ, jota olen tehnyt, on kirjan kirjoittaminen. Sain alkuvuonna kustannussopimuksen ja vuoden vaihteessa ilmestyy kirjani talouskasvatuksesta, joka sisältää myös hieman asiaa sijoittamisesta. Sijoittamista ei mielestäni saa unohtaa, kun puhutaan rahakasvatuksesta. Pieni summa sijoitettuna osakemarkkinaan lapsena voi kasvaa hurjasti vuosien mittaan. Jos jossain, niin osakemarkkinoilla aika on rahaa. Ai että, olen innoissani kirjastani. Toivon, että kirjani avulla moni, joka ei normaalisti ole kiinnostunut sijoittamisesta, löytäisi sysäyksen aloittaa sen, unohtamatta avointa ja positiivista rahakeskustelua lasten kanssa 😉 Onnistuisinkohan saamaan talouskasvatuksen nojalla ihmiset kiinnostumaan sijoittamisesta? Se jää nähtäväksi.
Bloggaajasta, tietokirjailijaksi ja takaisin palkkatyöläiseksi
Kirjan kirjoittamisella ei sinänsä ole ihan hirveä paniikki, koska kustantajan deadline on vasta syyskuun puolessa välissä. No, elämä vie eteenpäin ja sattumien kautta istuin kesäkuussa työhaastattelussa työpaikkaan, jonne en ole hakeutunut. Itse asiassa, en hakenut töitä ollenkaan, mutta mutkien kautta sain työtarjouksen, jonka sitten pitkän pohdinnan (ja muutaman neuvottelukierroksen) jälkeen, hyväksyin tässä kuussa. ”Uhosin” ja juhlin vuoden vaihteessa sitä, että lähden yrittämään omaa juttuani ja häntä koipien välissä palaan nyt palkkatyöläiseksi… Oikeasti odotan aika innokkaana uutta työtäni, mutta rehellisesti sanottuna, hieman ristiriitaisin mielin luovun nykyisestä vapaudesta. Sillä syy kasvattaa omaa varallisuutta ja pyrkiä taloudellisesti riippumattomaksi on juuri tuon vapauden saaminen. Kuka nyt pelkästään rahan takia haluaa tehdä töitä?

Kuva Isabella Nordlund
Työni alkavat elokuun alussa, jonka takia minulle tuli hieman kiire saada kirja kirjoitettua alta pois. Voin sitten tehdä hyvän ahkeran vaikutuksen heti alkuun uudessa työpaikassani. Nyt kun oma tilanteeni muuttuu, niin pohdin paljon sitä, miten saan yhdistettyä perheeni, työni, blogini, podcast–vlogit ja valmennukset. Kyllähän myös meidän 12 sijoitusasuntoa jotain hallinnointia vaatii… Ehkä tällä hetkellä on hieman liian monta rautaa tulessa. Mieheni on sitä mieltä, että minun pitäisi osata priorisoida paremmin. Ehkä pitää vain delegoida ja ulkoistaa enemmän…
Mitä tästä vuodesta jäi käteen?
Toisaalta nyt tässä, kun töihin paluu oikeasti koittaa, niin olen paljon peilannut tämän vuoden tapahtumia. Erityisesti lasten kasvaessaan olen huomannut yhä enemmän tarvetta ottaa irti tästä ajasta, kun lapset ovat vielä pieniä ja äiti on tärkein ihminen heidän elämässään. Olen siitä huolimatta potenut syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta lasteni suhteen. En ollut kotona kovin pitkään lasten syntymän jälkeen, joten kun kuopus aloitti koulun viime syksynä, niin minulla oli selkeästi pakottava syy tehdä asialle jotain.
Olen tehnyt paljon töitä tämän vuoden aikana, mutta työmatkoihin ei ole mennyt aikaa. Olen myös tehnyt sitä iltasin ja heti aamusta ennen kuin lapseni ovat lähteneet kouluun. Olen oppinut paljon, muun muassa bloggaamisesta, kirjan kirjoittamisesta, verkostoitumisen voimasta ja työyhteisön tärkeydestä. Olen lisäksi nauttinut äärettömän paljon siitä, että olen voinut olla kotona, kun kuopuksemme tuli koulupäivän päätteeksi kotiin. Vaikka en vielä onnistunut luomaan palkkatuloihin verrattavissa olevia tuloja, niin olen silti onnistunut luomaan itselleni pieniä uusia tulonlähteitä. Toki ne vaativat vielä kehittämistä, mutta suurin valmistelutyö on nyt tehty. Useat tulonlähteet ja erityisesti palkasta riippumattomat tulot tuovat taloudelliseta joustoa ja vapautta. Eihän palkkasi ole ainoa tulonlähteesi?
Kohti unelmia!
Vakituinen palkka mahdollistaa taas uusia asioita. Saan sijoituksiin lyhyellä ajalla lisää vauhtia. Voin helpommin saada pankkilainaa uuttaa sijoitusasuntoa varten, mikä nopeuttaa edelleen taloudellisen riippumattomuuden tavoitetta. Lisäksi saan nuorekkaan työyhteisön ja pääsen työskentelemään digitallisuuden ytimessä myynnin ja markkinoinnin automaation parissa.
Kohti uutta sitä siis taas mennään! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Onnea uusista työkuvioista! Mielenkiinnolla jään odottamaan uusinta kirjaasi 🙂
Tämä on varmaan se äitiyden tylsin dilemma: haluaisi olla kotona, mutta töitäkin pitäisi tehdä. Osaako äitinä koskaan olla potematta syyllisyyttä mistään? Luulenpa että ei… Onneksi itsellä on nyt mahdollisuus taas tehdä 4-päiväistä työviikkoa nuorimmaisen aloittaessa koulupolkunsa. Joka viikko saan yhden päivän itselleni, jolloin voin tehdä mitä haluan sillä aikaa, kun lapset ovat koulussa. Aika luksusta 🙂
Kiitos paljon 🙂 Äitiyden ja työn yhdistäminen on varmasti ainainenen dilemma. Sitä haluaa tehdä kummatkin 100%:n hyvin. Vaikkakin palasin töihin nopeati lasten syntymän jälkeen (1v) niin keskimmäisen kohdalla sain sovittua kolmen päivän työviikosta. Se on ollut ihan parasta aikaa. Sain aikuisten aika, mutta sitten minulla oli kuitenkin aikaa lasten kanssa kotona 2 päivää ja viikonloppu koko perheen kanssa 2 päivää.
Tuo on muuten totta, että nyt sulla on 1 päivä itsellesi, mutta myös aikaa hoitaa asioita, kun lapset ovat koulussa ja varmasti kiva, että äiti on jo kotona kun tulevat koulusta kotiin. Se on varmasti mukavaa!
Hei!
Mielenkiintoisia ajatuksia ja huomioita. Olipa kiva lukea!
”Kuka nyt pelkästään rahan takia haluaa tehdä töitä?” Luulen, että aika moni vähävarainen työtön todella mielellään ihan toimeentulon vuoksi, elättääkseen perheensä, mahdollistaakseen lapsen toisen asteen koulutuksen, you name it.
Pelkän rahan takia työn tekemisen ainoa vaihtoehto ole vapaaherran elämä. Moni tekee antoisaa ja mielenkiintoista työtä, jota pitää tärkeänä. Heillä saattaa olla harrastuksenaan vaikkapa alan tutkimus. Se ei ole taloudellisesti kannattavaa, mutta muuta pääomaa se kasvattaa niin tekijälleen kuin laajemminkin.
On ihmisiä, jotka tekevät nimenomaan työtä, jota pitävät tärkeänä, eivätkä vaihda esimerkiksi julkiselta rahakkaampaan yritysmaailmaan, koska eivät voisi tehdä työtä vain rahan takia. He ottavat riskin (katsojan silmästä riippuen aika pienenkin ehkä) voidakseen tässä ja nyt elää parhaaksi katsomallaan tavalla, tehdäkseen jotakin yhteiseksi hyväksi.
Moni varmaan suuremmalla palkalla voisi elättää perheen, jossa ei ole toista aikuista tai on toinen, mutta pienituloinen aikuinen ja samalla asua tilavasti/ sijoittaa (isommin) tms, mutta mielenkiinto on muualla eikä taloudellinen turva tunnu onnen edellytykseltä vaan on luottamus siihen, ettei elämässä lopulta niin paljoa materiaa tarvitse. (Heidän puolestaan toivon, ettei hyvinvointivaltio romahda ja Sote mene siten kuin pahimmissa ennustuksissa povataan.)
Iloa ja menestystä uuteen työhösi!
Kiitos paljon hyvästä kommentista. Arvostan ihmisiä, jotka tekevät merkityksellistä työtä. Töissä ollaan kuitenkin suuri osa valveillaoloajasta, joten elämäkin on mukavampaa, jos työssä viihtyy. Jos työtä joutuu tekemään ”pelkästään rahan takia”, niin on tärkeätä löytää suuurempi merkitys työn ulkopuolelta, toki ehkä työtäkin pystyy muuttamaan mielekkäämmäksi? Paljon elämässä on omasta asenteesta kiinni.
Omat työt ovat nyt lähteneet mukavasti käyntiin. Huomaan kuitenkin jo nyt, että työ on viennyt aikani tästä rakkaasta blogistani. Alkuun on paljon opeteltavaa, joten se vie luonnollisesti aikaa. Tarkoitus on jatkaa, heti kun syksyn lasten koulu ja omat arkirutiinit saadaan pyörimään 🙂