Olen kasvanut perheessä, jossa TV:tä kutsuttiin pirun toosaksi. Edelleen tunnen omantunnontuskia, jos katson telkkaria, vaikka kyseessä olisi ihan mukavaa ajanvietettä perheeni kanssa. Vanhemmilta saadut mielikuvat televisiosta pysyy mukana pitkään. Vasta nyt olen tiedostanut asian.
- Omakehu haisee, todella pahalle, yleensä myös rahalle
- Kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa.
- Raha tulee rahan luo
- Ei raha puussa kasva.
- Ahneella on kurja loppu
- Kell’ onni on se onnen kätkeköön
Mielikuvat sanasta – raha
Onko raha ollut kotonasi vanhempiesi riidan aiheuttaja? Huolen aihe? Onko rahasta vaiettu vai onko se ollut arkiaihe, kuten mikä tahansa muu asia, josta on voinut puhua ja kysyä. Nähtiinkö perheessäsi raha mahdollistajana? Vaikka et muistaisikaan, niin kaikki tällainen informaatio, jota olet lapsena kokenut, on mennyt alitajuntaasi ja tallentunut riippuen kasvatuksesta, joko negatiivisena tai positiivisena asiana.
Jos raha-asioista on negatiiviset mielikuvat, niin joka kerta kun mietit, että olisi kivaa saada ylimääräistä rahaa, alitajuntasi palauttaa tuntemukset lapsuudesta ja saa sinut toimimaan päinvastoin kuin haluat. Emme enää muista kokemuksia ja aisteja jotka ovat aiheuttaneet nämä ajatukset, mutta alitajuntamme ei ole unohtanut niitä. Onneksi tilannetta voidaan korjata tietoisilla toiminnoilla.
Raha tai tarkemmin rahan puute aiheuttaa monessa perheessä riitoja ja stressiä. Raha ei välttämättä tuo onnea, mutta sen riittävyys helpottaa kummasti arkea. Rahaa voi ansaita, sitä voi lainata ja sitä voi lahjoittaa. Asenteet ja ajatusmallit kulkevat mukanamme lapsuudestamme aikuisuuteen. Muutos asenteeseen voidaan tehdä ainoastaan tietoisella omalla päätöksellämme. Onko raha pahan juuri vai mahdollistaja? Raha itsesään ei ole mitään, se on väline johonkin muuhun. Sitä voi käyttää hyvään tai pahaan.
Velkakierre voi lähtee pienestä
Kriisi herättää toimimaan
Meidän kaikkien kannattaa pohtia minkälaisia malleja meidän vanhempamme ovat meille istuttaneet tiedostaen ja tiedostamatta. Sen jälkeen onkin hyvä katsoa peiliin ja tiedostaa minkälaisia malleja me istutamme omiin lapsiimme. Onko raha perheessämme huolen aihe, riidan aihe, onko raha pahasta, vai mahdollistaja, onko ok ottaa osamaksuja ja kulutusluottoa ”normikulutukseen” vai pitäisikö etukäteen säästää rahaa niihin. Oletteko miettineet näitä?
On ollut pysäyttävää tiedostaa omien vanhempien vaikutus omaan rahankäyttöön (lasten myötä vanhempien vaikutuksen tiedosti kasvatuksessaan). Varsinkin humalatilanteissa huomaa oman rahankäytön piirteensä oikein kärjistyvän (lasten myötä näitä silmiä avaavia näytöksiä toki vähemmässä määrin), kuten tietyt luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit noin aika usein kun kontrolli häviää.Itse mietin usein leikki-ikäiseni kanssa kaupassa, kun hän jotain haluaa ja tokaisen nopeasti tilanteesta pois päästäkseni "Äitillä ei ole rahaa" -lauseen että millaisen sisäisen puheen tulen hänelle luoneeksi. Ja tämä lipsahtaa hyvin usein vahingossa väsymyksen ja kiireen keskellä!ps. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön sanonta juontaa siitä kun ihmiset uskoivat onnea olevan vain rajallisen määrän maailmassa eikä sillä uskallettu leveillä ettei sitä menetettäisi. Ihmeellisiin asioihin me ihmiset uskomme 😀
Kiitos hyvästä kommentista! Itsekin havahdun välillä joihinkin asenteisiin, jotka ovat selkeästi periytyneet vanhemmilta. Kun tiedostaa ne, niin voi muuttaa omaa toimintaa 🙂 Kommenttisi sanonnasta on loistava. Omien lasten kohdalla huomaa, että onni on tosiaan rajallista 😉 jos toinen saa jotain, niin se on aina itseltä pois, ainakin heidän näkökulmasta. Näitä asioita harjoitellaan vielä pitkään lasten kanssa… 🙂