Moni blogin lukija tietää varmasti, että rakastan matkustamista ja muuttaisin minä hetkenä tahansa ulkomailla syksyn pimeimmän ja märimmän kauden ajaksi. Moni lukija tietää ehkä myös minun heikkoudet, eli tarjoukset ja hyvät diilit. Syysloma tuo haasteita minulle näihin molempiin, erityisesti kun some on pulloillaan ihania kuvia ihanista paikoista, joissa ystäväni perheet viettävät syyslomansa.

Syyslomamme kotiseudulla

Lapsillamme on syysloma tällä hetkellä, tai oikeastaan vietämme heidän lomansa viimeistää päivää. Kerroin viime vuonna meidän perheemme edulliset syyslomavinkit ja tuntuu siltä, että olemme toistaneet samat jutut tänäkin vuonna. Kävin tyttöjeni kanssa oppilaskampaamossa, käytiin Linnanmäen valokarnevaaleissa ja viikonloppu olemme mökillä. Nämä syyslomatekemiset alkaa toistaa itseään…

Samalla kun olemme viettäneet loman kotiseudulla, olen ihastellen seuraillut ystävieni lomamatkoja etelään, jopa Aasiaan saakka. Esikoiseni on myös seuraillut luokkakaveriensa reissuja. Minkälaisia tunteita se herättää, kun näkee ystävien kuvia nauttimasta uintikeleistä? Vaikka olenkin aikuinen, huomaan että olen hieman kateellinen muiden matkoille. Toki, pyrin ajattelemaan sitä sellaisena positiivisena kateutena. En ole löytänyt suomenkielessä vastaavaa ilmaisua, mikä sopisi tilanteeseen, kuin mitä japaniksi käyttäisin. Japanissa sanotaan monesti ”iinaa”, sillä ihastellaan sitä, mitä toisella on, mutta positiivisessa hengessä, suomeksi sen voisi ajatella tarkoittavan jota kuten tätä ”oi kuin ihanaa ja minäkin haluan tuon”.

Kun esikoiseni ihastelee muiden matkoja, niin pyrin muistuttamaan häntä siitä, mitä kaikkea meillä on ja mitä kaikkea olemme yhdessä tehneet. Vaikka emme ole näin syyslomalla matkoilla ihan puhtaasti kustannussyistä, niin kävimmehän Roomassa ihan pari viikkoa sitten. Sitä helposti unohtaa, mitä kaikkea on ihan hiljattainkin tehnyt.

Onko sosiaalinen media pahasta?

Sosiaalinen media suorastaan huutaa vertailemaan meidän elämäämme muiden. Tämä tuo kasvatukseen hieman haasteita. Kateus lamaannuttaa ja oma, oikeastaan aika ihana elämä, tuntuu mitättömältä somen päivityksiä seuratessaan. Muut matkustavat, käyvät ihanissa paikoissa ja ovat kaiken lisäksi niin hyvän näköisiä. Kuinka usein julkaiset arkikuvia facebookissa? Itse osallistuin kerran arkikuvahaasteeseen, mutta rehellisesti sanoen pyrin jakamaan niitä ”ihania hetkiä”. Olen myös miettinyt miksi jaan näitä hetkiä. Yksi syys on, että minusta on ihan palata kuviin, joita olen jakanut vuosien varrella. Kun facebookissa tulee ilmoitus, mitä tein vuosi sitten tänä päivänä tai jopa viisi vuotta sitten se herättää muistot henkeen. Nykyään ei enää tule selailtua valokuvia, kuten ennen aikaan. Myös muistelu on ulkoistettu someen.

Toisaalta mielestäni on ihana tietää, mitä kaukaisille sukulaisille ja ystäville kuuluu. Toivon samalla, että heidänkin mielestä olisi kiva nähdä mitä meidän perheellemme kuuluu, kun ei ehditä olla yhteydessä. Vaikka sanoin, että seuraan ”kateellisena” ystävieni matkoja, niin totuus on, että minusta on myös ihana nähdä erilaisia paikkoja ja samalla voi itsekin haaveilla erilaisista matkoista. Lomakuvat somessa korvaavat minulle aika hyvin postikortin. Toivonkin, että saisin nähdä ihania matkakuvia ystäviltäni.

Sosiaalinen media on toiminut minulle myös lohdun lähteenä elämäni synkimpänä aikana. Sillä silloin kun olimme menettäneet kuopuksemme kaksoissiskon synnytyksen jälkeen, niin sain paljon lohtua läheisiltä ja kaukaisilta myös sosiaalisen median kautta.

Some ei ole pelkästään pahasta, mutta on tärkeätä keskustella lapsen kanssa niistä tunteista, mitä herää kun he näkevät ystäviään erilaisissa ihanissa paikoissa. On tärkeätä muistuttaa, että mekin matkustamme, mutta teemme sen mielellään off-seasonin aikaa, koska silloin voi saada hyvinkin edullisia matkoja. Jokaisen on hyvä tehdä niitä päätöksiä kulutuksen suhteen omien arvojensa ja taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Lapset alttiita vaikutteille

Lapset ovat alttiita vaikutteleille, erityisesti sosiaalisessa mediassa. On tärkeätä opettaa lapselle positiivisen tavan suhtautua muiden asioihin, myös menestyksen. Se ei edelleenkään ole meiltä itseltämme pois, jos joku tekee ihanan matkan tai menestyy. Voisiko siitä mieluimmin ottaa mallia? Miettiä miten itse voisi päästä siihen tilanteeseen? Toisaalta ulkoiset asiat eivät ole niitä, jotka tuovat meille onnellisuutta. Raha tuo vain onnellisuutta tiettyyn pisteeseen saakka, sen jälkeen on paljon muita asioita, jotka vaikuttavat enemmän, kuten Timanttipesulassa on käsitelty, niin itsensä kehittäminen, ystävyyssuhteet ja tutkitusti jopa muiden auttaminen tuo meille onnellisuutta.

Muista olla kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla on ja tee niitä asioita, jotika tekevät sinut onnelliseksi!
Ihanaa aurinkoista syyspäivää kaikille!

vulputate, luctus sed dictum libero ultricies risus. tristique ut massa Donec
Share This