Viime viikon Helsingin Sanomien kolumnissa Janna Rantala nosti esille, kuinka on helpompaa kasvattaa lapsia, jos on rahaa. Termi, josta tähän käytetään on ”richraising”. Tämä termi on tullut sanasta ”richplaining”, eli annetaan varakkaan näkökulmasta hyväntahtoisia neuvoja, joilla köyhäkin pääsisi eteenpäin, ajattelematta että neuvon toteuttaminen vaatii rahaa.

Elämä on helpompaa rahan kanssa

Onhan se totta, että elämä on helpompaa rahan kanssa, rahalla ostamme aikaa ja mukavuutta. Varakas pääsee helpommalla, mutta toisaalta hän saattaa tehdä karhunpalveluksen. Kuten kolumnissa Janna nosti esille, niin moni kasvatusvinkki vaatii rahaa, mutta jos aina lapselle sanoo ”kyllä”, niin se on mielestäni yksi huonoimmista asioista, joita voimme vanhempina tehdä. Jatkuva lapsen toiveista kieltäminen oman taloudellisen ahdingon takia, ei myöskään ole lapsen parasta.

Richraising vinkit

Itsekin aloin pohtimaan blogini kasvatusvinkkejä tästä näkökulmasta. Vaatiiko nämä ”vinkkini” rahaa? Sorrunko blogissani ”richraising” neuvoihin. Varmasti osittain näin, kun puhun sijoittamisesta lapselle, jopa vauvalle. Jos perheellä on mahdollisuus antaa viikkorahaa lapselle, niin se on yksi helppo tapa opettaa lapselle rahan arvoa ja sen rajallisuutta. Olen jopa yhdessä blogikirjoituksessa väittänyt, että se on lapsen oikeus. Aina pitää mennä oman perheen taloudellisen tilanteen mukaan. Jos viikkorahaa ei voida antaa, niin voiko lapsi saada jotain kautta omaa rahaa tienattua? Pullojen kerääminen on yksi tällainen perinteinen ”vinkki”, mikä mielestäni toimii kaiken tuloluokan lapsille.

Vaatiko rahataitojen opettelu rahaa?

Ehkä vielä tärkeämpää (oli sitä rahaa tai ei) on, että voimme vanhempina opettaa lapselle rahan arvoa, mistä sitä saa ja miten sitä tulisi käyttää. Voimme opettaa esimerkillämme työntekoa, säästäväisyyttä ja järkevää kuluttamista. Vaikka sanotaan, että huono-osaisuus periytyy, niin meidän ei tarvitse tyytyä kohtaloomme. Lapsiperheen köyhyys ei ole kenenkään etu, mutta rahataitojen opettelu ei vaadi rahaa.

Kaikkia asiantuntijan kasvatusohjeita emme voida toteuttaa, mutta voimme aloittaa ottamalla positiivisen asenteen rahaa kohtaan. Syyllistämmekö omasta tilanteesta muita, vai otammeko vastuun siitä? Monella voi olla todella taloudellisesti vaikeata, mutta syyllistäminen ei valitettavasti auta. Tilanne on mikä on ja lapsemme näkevät, miten me reagoimme ja toimimme kyseisessä tilanteessa. Otamme vastuun omista ajatuksistamme. Lapset näkevät sen ja ottavat opikseen. Kasvatus on esimerkillä opettamista, myös raha-asioissa.

 

 

 

 

 

 

efficitur. felis Sed pulvinar et, venenatis suscipit fringilla
Share This