Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut rahasta ja ensimmäinen selkeä muisto siitä oli ala-koulussa. Äitini ei ollut kotona, mutta hänen kukkaronsa oli pöydällä. Mieleen juolahti ajatus, että otanpa tuolta muutaman kolikon, tuskin hän edes huomaa sen, ja menen kauppaan. Tuumasta toimeen ja kolikot kourassa lähdin ostoksille. Yllättäen äitini tulikin minua polulla vastaan. Pieni paniikki iski ja kiirehdin piilottamaan rahat (hänen huomaamattaan) tien pientareella olevaan ruohikkoon. Samalla iski kauhean huono omatunto, ymmärsin että olin tehnyt väärin. Päätin palata myöhemmin rikospaikalle, hakea kätköni ja palauttaa rahat äidilleni salaa. Kohtalon ivaa, kun palasin hakemaan kolikot, niin niitä ei enää siellä ollut. Joku onnekas ohikulkija oli ilmeisesi löytänyt jemmani. Huono omatunto vaivasi, siitä huolimatta en uskaltanut kertoa asiasta (äiti, nyt kun saat tietää, niin pyydän anteeksi). Tilaisuus oli tehnyt minusta varkaan.

Lapsi kokeilee rajojaan

Olen paljon pohtinut tätä 7 vuotiaan toimintaani. Miksi tein sen? Mikä siinä oli taustalla? Miksi en kertonut asiasta äidilleni? Luonnollisesti lapsi kokeilee rajoja ja oppii asioita sekä onnistumisistaan, että virheistään. Omalla kohdallani pelko vanhempien reaktiosta rajoitti ilmeisesti rehellisyyttäni. Kasvatus oli ainakin osittain kohdallaan, koska podin huonoa omaatuntoa pitkään, vaikkakaan en missään vaiheessa uskaltanut myöntää tekoani. Olin tuossa vaiheessa saanut ensimmäiset viikkorahani ja päässytkin hieman shoppailun makuun. Ehkä mielihaluni makealle oli liian vahva ja houkutus liian suuri. Näin edessäni helpon ratkaisun – rahaa oli tarjolla ja osasin kävellä kauppaan.

Tilaisuus tekee varkaan

Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Jos en olisi tuolloin 7 vuotiaana tuntenut huonoa omaatuntoa, seuraavan kerran olisin ehkä vienyt setelin jne. On myös paljon asioita, jotka eivät ole rikollista, mutta eivät välttämättä suotavaa toimintaa. Kasvatuksella opetamme lapsiamme siihen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Vanhemmilta opimme, minkälainen toiminta on hyväksyttävää ja mikä ei. Pikkuhiljaa alkaa oma käsitys maailmasta muodostumaan.

Lasten kasvatukseen löytyy teoksia moneen lähtöön. Iloksi löytyy jo mediakasvatuksesta uutta tietoa. Mitä enemmän on tietoa tarjolla, sitä enemmän sitä myös haetaan eri lähteistä. Verkko on täynnä keskustelupalstoja, asiantuntijapalstoja, blogeja ja tutkimuksia, mistä tietoa haetaan.

Maailma on houkutuksia täynnä

Ennen vanhaan ei puhuttu erilaisista kasvatusaloista, saatikka talouskasvatuksesta. Oli vain lasten kasvattaminen. Toisaalta ennen aikaan ei ollut myöskään ihan helppoa elää yli varojen. Ei ollut luottokortteja, ei pikavippejä, eikä lainaakaan saanut pankista ihan helposti. Maailmamme muuttuu kovaa vauhtia ja houkutuksia on entistä enemmän tarjolla eri medioiden kautta. Lisäksi sosiaalinen media luo paineita siihen, miltä pitää näyttää ja mitä pitäisi omistaa. Internetmaailmassa nuoret ovat oppineet, että lähes kaikki on saatavissa napinpainnalluksella. Odottaminen ei ole hyve. Kasvatus ja opitut mallit vaikuttavat kuitenkin paljon siihen, miten pystymme arvioimaan ja vastustamaan houkutuksia.

Omien lasteni myötä peilaan yhä enemmän toimintatapaani omaan lapsuuteen. Tunnistan huonoja tapoja, joita toistan. Tunnistan myös niitä hyviä oppeja, ja niitä toistan luonnostaan huomaamatta. Lapset ottavat mallia meistä vanhemmista. Saatamme vahingossa siirtää huonoja malleja lapsillemme. Paljon voi johtua tietämättömyydestä ja sen tiedostamillsella voimme muuttaa toimintaamme.

Ymmärtämällä henkilökohtaisen talouden perusasioita, voimme alkaa korjaamaan niitä opittuja huonoja tapojamme: Miten puhumme rahasta, miten kulutamme tai suunnittelemme omaa taloutta?

vulputate, adipiscing eget lectus libero ut accumsan commodo
Share This