Katsoin mieheni kanssa YLE dokumentti nimeltään Huuto Syyriasta. Harvoin katson dokumentteja, mutta hän oli laittanut TV:n päälle ja jäänyt katsomaan ohjelmaa, joten liityin seuraan. Tiedän, että Syyrian tilanne on vakava, mutta miten kaikki alkoi ja minkälaisessa tilassa maa tällä hetkellä on, niin sitä en ollut oikein ymmärtänyt. Uutisissa näytetään pommituksia, mutta miten se käytännössä koskettaa siellä asuvia perheitä jää täältä Pohjolasta katsottuna etäiseksi. Vaikeita ja ahdistavia asioita on helpompaa sulkea pois mielestä. Nähtyäni tämän dokumentin, olen ollut shokissa, en ymmärrä miten voi olla niin paljon julmuutta maailmassa…

Syyrian sisällisodan vaiheet

Dokumentissa kerrottiin, miten Syyrian sisällissota alkoi, miten Assanin hallinto vainosi kansalaisia kiduttaen jopa lapsia, miten Isis pääsi valtaan ja kaiken tämän jälkeen alkoi Venäjän pommitukset puhtaasti siviilikohteisiin mm. kouluihin ja sairaaloihin. Dokumentissa kertojan rooliin pääsivät myös lapset 8-10 vuotiaat tytöt ja pojat. Dokumentin lapset kertoivat sodan tapahtumista, miten esim. oma koulu pommitettiin koulupäivänä, ja kertoja itse oli päässyt lähtemään aiemmin sieltä, moni kertoivat läheisten kuolemasta ja nähdyistä mestauksista kadulla.

Näiden tarinoiden äärellä voi vain olla niin kiitollinen, että elämme Suomessa. Valtaosa Syyriassa asuvista ihmisistä antaisivat vaikka kuun taivaalta, jotta heidän kotimaahansa tulisi rauhaa. Rahalla saa ostettua paljoa, mutta rauhaa, rakkautta ja ystäviä sillä ei saa.

Mistä olet kiitollinen

Jos uhkaamme menettää terveytemme alamme arvostamaan omaa terveyttä ihan eri tavalla. Olemme kiitollisia siitä mitä meillä on. Jos lähipiirissä tapahtuu tragedia, se pysäyttää ja saatamme pohtia omia arvojamme uusiksi. Aina ei onneksi tarvita suuria tragedioita omassa elämässämme herättääkseen meidät ajattelemaan ja olemaan kiitollisia työstä, perheestä, terveydestä, ystävistä, puolisosta, kotimaastamme. Vaivun helposti valituskierteeseen ja se on tärkeä pysäyttää.

Illallispöydässä kysymme aina lapsiltamme ”Mikä oli kivaa tänään”. Tällä kysymyksellä tarkoitus on saada tietää, mitä lapselle kuuluu, mutta myös herätellä niitä hyviä asioita, mitä päivän aikana on tapahtunut. Helposti lapset kertovat, kuinka joku kaveri teki jotain ja toinen oli ärsyttävä jne. sen sijaan, että kertoisivat mikä oli positiivista ja kiitollisuuden aihe.

Rukoilen aina iltarukouksen tyttöjen kanssa. Rukouksessa muistetaan aina kiittää päivän tapahtumista. Lasten rukoukset menevät jotakuta näin: ”Kiitos, että oli kiva päivä, kiitos, että äiti teki hyvää ruokaa, kiitos, että oli kivaa leikkiä kaverin kanssa ja auta että kaikki saa hyvät yöunet ja huomisesta päivästä tulisi kiva.”

Rahalla en saa ostettua näitä hetkiä lasteni kanssa, enkä saa hankittua ystäviä enkä myöskään terveyttäni. Rahalla voin onneksi auttaa muita ja itse voin aina kohdata vaikeuksista tulleet ihmiset lämpimästi.

Curabitur elementum dapibus venenatis, sed ut in Donec Praesent mattis vel,
Share This