On tärkeä oppia budjetointia ja sitä kannattaa harjoitella lapsen kanssa mahdollisimman aikaisin. Mihin sitä budjettia sitten tarvitaan? Budjetti ohjaa rahojasi sinne, minne sinä haluat. Ilman budjettia ja kuluseurantaa saatat huomata kuukauden lopussa, että rahat ovat valuneet kankkulan kaivoon. Harva meistä tekee vakiona budjettia henkilökohtaisessa taloudessa, vaikkakin yrityksissä se on yksi toiminnan kulmakiviä. Budjetin tärkeä tavoite on ohjata tuloja sekä taloudellisten tavoitteiden, että arvojen mukaisesti.

Vaikka ei budjettia joka kuukausi tekisikään, niin on hyvä välillä pysähtyä ja tehdä katsaus minne raha mene. Kuluseuranta ja budjetointi antaa näkyvyyden siihen, missä oma talous on tällä hetkellä. Voit hyödyntää tähän tarkoitukseen tehtyä valmista työkalua. Ilman budjettiakin voimme ohjata rahamme hyödyntämällä automaatioita, josta olen kirjoittanut aikaisemmin. Verkkopankkien suoramaksut ja kuukausäästösopimukset helpottavat meitä ohjaamaan rahaa kohteisiin, minne haluamme ilman erillistä budjettiakin. Kuitenkin talouskasvatuksen nimissä budjettia kannattaa tehdä, koska se konkretisoi lapselle että hallitsemme oman talouden: Me itse ohjaamme ja määrittelemme mitä rahalla tehdään, eikä se vaan häviä itsestään jonnekin.

Voidaanko me opettaa lapselle budjetointia vaikka me emme itse sitä tee?

Meidän perheessämme on toistaiseksi vielä käytössä viikkoraha eikä kuukausirahaa. Lapsemme ovat sen verran pieniä, ettei mitään erityistä budjetointia viikkorahalle tarvita. Budjetointi nyt on yksinkertaisuudessaan se, että lapset tietävät, että osa viikkorahasta säästetään, osa lahjoitetaan ja loput tuhlataan. Kun lapsi siirtyy yläkouluun, niin on hyvä vaihe siirtyä viikkorahasta kuukausirahaan. Rahan tarve kasvaa, sillä pakollisia menoeriä saattaa tulla lisää, mutta myös lapsista kehittyvät yhä itsenäisempiä kuluttajia iän karttuessaan.

Kuukausiraha budgetoidaan

Kuukausirahana annetaan lapselle huomattavasti suurempi summa, kuin mitä viikkoraha on. Vastaavasti sen pitää riittää erilaisiin hankintoihin, myös sellaisiin, joita aiemmin me vanhemmat kustansivat. Tavoitteena on antaa vähitellen lapselle enemmän vapautta, miten rahaa käytetään, mutta vastaavasti antaa lisää vastuuta lapselle. Toivon mukaan lapsi tekee niitä virheitä tässä vaiheessa, jotta hän välttyisi suurimmista rahavirheistä aikuisena.

Meidän esikoinen (11v) on jo hieman pohtinut kuukausirahan tuomia mahdollisuuksia. Kerroin hänelle, että viikkoraha tulee muuttumaan kuukausirahaksi, jolloin osa rahoista käytetään myös hankintoihin, mitä yleensä vanhemmat maksavat kuten, koulun välipalakortti, bussiliput, ja käyttövaatteita. Hetken pohdittua esikoinen kysyi, että ”voiko hän tuoda eväitä kotoa ja säästää välipalakorttirahan?” Vastukseni oli ”Kyllä, voit.” Näin lapsi oppii, että säästämällä toisaalla, hän voi käyttää sen rahan muualla. Toisaalta hän oppii myös arvottamaan asioita. Onko koulun välipalat sen hinnan arvoinen, vai kelpaako kotoa tuotu itsetehty eväs.

Miten budjetti teinin kanssa tehdään?

Ota budjetointikeskustelu teinisi kanssa hyvänä mahdollisuutena jutella asioita, mitkä ovat hänelle tärkeitä, kuten onko ne merkkivaatteet tärkeät ja miksi ne ovat tärkeät, vai onko hengailu ystävien kanssa tärkeämpää. Nuoria kiinnostaa kuluttaminen ja sitä kautta raha, joten tämä on yksi todella arvokas vaihe, jolloin pääset juttelemaan teinisi kanssa hänen arvomaailmastaan. Meidän arvomaailma ohjaa, miten me rahaa käytetään.

Teinin kanssa kannattaa siis istua alas ja kirjoittaa kaikki tarpeelliset hankinnat. Luonnollisesti tämä lista saattaa olla erilainen eri vuodenaikaan. Loppukesästä hankintaan koulutarpeet, talvella talvivaatteita jne. Lisäksi saattaa olla erilaisia maksuja retkiin ja leireihin pitkin vuotta. On hyvä ymmärtää, mitä kaikkia menoeriä on maksettu vanhempien pussista aikaisemmin ja harkita, mitkä olisivat sellaiset, joita teini voisi itsenäisesti jatkossa hoitaa. Harrastuksesta päättäminen ei ole asia, mitä haluamme, että teini itse päättää. Emme halua ottaa riskiä, että hän lopettaa aktiivisen urheiluharrastuksen kriittisessä teinivaiheessa, ja käyttäisikin vapautuneen ajan ja rahat ostarilla hengailluun.

Kuukausiraha voi olla aluksi pienempi ja vastuuta ja rahan määrää voi vähitellen lisätä sitä mukaan, kun lapsi osoittaa, että on pysynyt budjetissa. Lisäksi on hyvä pohtia, onko kuukausirahan saamiseksi jokin perusta, eli vaaditaanko häneltä kotityötä, kuten siivoamista tai pikkusisarusten vahtimista.

Jos lapsi tekee virheitä ja tuhlaa koko kuukausirahansa, niin silloin siitä pitää olla seuraamuksia. Lapsi ei opi pärjäämään itsenäisesti, jos me aina avitamme rahanyöriä tiukassa paikassa ja paikkaamme hänen sähellyksensä. Paras seuraamus olisi, että hänen loppukuun hankinnat ovat jäissä, jolloin hän ymmärtää budjetoinnin tarkoituksen. Jos loppukuussa on vielä pakollinen meno, jonka vanhempien on paikattava, niin silloin seuraamus voisi olla se, että kuukausirahaa ei seuraavana kuukautena tipu vaan vanhemmat taas päättävät miten raha kulutetaan.

Lapsesi tulevat kiittämään sinua

Tällainen budjetointi ja menojen listaamisharjoitus tulee auttamaan lasta, kun hän aikanaan muuttaa pois kotoa ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Siellä hän joutuu vastaamaan elämisen kuluista ja budjetoimiaan mahdollisen opintotuen ja asumistuen sen mukaisesti. Riski pikavippeihin lankeamisesta on pienempi, kun hän ymmärtää, että raha käytetään tulojensa mukaisesti ja budjetin ylityksestä ei seuraa hyvää. Kun lapsi osaa budjetoida pakollisten menojen lisäksi, antamiseen käytettävä raha, säästämiseen ja tuhlaamiseen, niin talouskasvatus on paremmin kuin hyvin mennyt perille.

fringilla adipiscing non leo. Lorem risus eleifend tempus Donec
Share This