Kuten arvata saattaa meillä puhutaan paljon rahasta ja säästämisestä kotona. Se on vähän sellainen ammattitauti. Välillä pohdin, että tuleeko lapsistani liian rahakeskeisiä, koska sitä en missään nimessäni halua. Haluan, että lapsistani tulevat ystävällisiä ja auttavaisia, mutta silti heillä olisi hyvä itsetunto, rohkeus ja usko edetä urallaan jopa yritysten johtotehtäviin. Oli palkka tai ura mikä tahansa, niin haluan antaa kaikille kolmelle samat taloudelliset edellytykset pärjätä aikuisena. Haluan, että rahan säästäminen ja sijoittaminen ovat normaalia osaa arkipäivää, kuten ruoanlaitto tai liikunta. Sillä, säästäminen ja sijoittaminen vapauttavat pitkällä tähtäimellä aikaa panostaa itselle tärkeisiin asioihin, oli se sitten hyväntekeväisyyteen, perheelle tai vakavaan harrastukseen.

Samat taloudelliset edellytykset johtajatyypille ja taiteilijalle

Meidän kolme tyttäremme ovat hyvin erilaisia. Näen insinöörin, johtajan ja taitelijan. Koulussa ja sosiaalisesti taitavat pärjäävät todennäköisesti myös työelämässä. Toisaalta meidän lahjakas taitelija voi myös menestyä, mutta jotenkin insinöörinä ja ei-taiteellisena henkilönä näen sen uravaihtoehdon sivujuonena ja enemmänkin vakavana harrastuksena. Silti uskon, että vakavaa harrastusta voi tehdä täysipäiväisesti, kunhan toimeentulo on ainakin osittain esimerkiksi sijoitustuotoilla järjestetty. Sen periaatteen voin ainakin opettaa lapsilleni. Voi olla, että olen totaalisesti väärässä meidän taitelijan suhteen. Nykyinternetmaailmassa vain mielikuvitus on rajana. Se voi olla, että hän on se menestyvin näistä kolmesta. Oli miten oli, niin haluan antaa taloudelliset edellytykset menestykseen kaikille kolmelle samalla tavalla.

Talouskasatuksen erävoitto

Koulumenestys kertoo vain osan totuudesta, sillä näyttäisi siltä että nimenomaan meidän taitelijalle kotimme rahaoppi onkin mennyt perille. Eräänä päivänä hän kysyi, miksi emme lähde siskoni perheen kanssa ulkomaanlomalle kesällä. Olemme monesti viettäneet lomia yhdessä. Olin juuri lukemassa jotain lehteä, joten tokaisin hermostuneesti kysymykseen että ”Meillä ei ole varaa.” Siihen hän tyyneen rauhallisesti sanoi: ”Hei äiti, on meillä kyllä varaa, mutta me ei nyt käytetä rahoja matkaa varten.”

Hän sai sillä lauseella minulta sataprosenttisen huomion. Luonnollisesti vastasin, että hän on ihan täysin oikeassa, että meillä olisi mahdollisuus siihen, mutta säästämme ensi vuoden pidempää lomamatkaa varten, joten tänä vuonna emme matkustaisi ulkomaille. Ai että olin onnellinen, tämä oli omanlaisensa erävoitto. Olen selkeästi onnistunut rahakeskustelussa kotona tavalla, joka on resonoinut lapselleni. Lisäksi olin iloinen, sillä olin juuri muutaman kuukausi sitten kirjoittanut blogikirjoituksen, jossa sanoin ettei pidä lapselleen sanoa, ettei ole varaa. Vaikka välillä tokaisemme ajattelematta asioita, niin se ei maailmaa kaada. Kunhan pääpiirteittäin olemme johdonmukaisia rahakeskustelun suhteen, niin se riittää. Mieti siis onko rahakeskustelu kannustavaa, esim. säästämiseen tähtäävää vai kiireen keskellä hieman ahditusta herättävä aihe.

Talouskasvatuksessa vielä paljon tekemistä

Olin tietenkin pikkaisen noloa, kun sorruin sanomaan, ettei ole varaa. Lapsen kanssa on tärkeätä olla rehellinen myös rahojen suhteen. Toisaalta rahahuolilla ei pidä lasta kuormittaa. Vaikka tässä tuli erävoitto, niin täällä viikolla tutui siltä, että oppini olivat menneet kuuroille korville. Annoin esikoiselleni 40 euroa rahaa mukaan viime viikonloppuna, kun hän lähti koripallojoukkueensa Topolan kanssa ensimmäiselle ulkomaanturnaukseen Tallinnaan. Rahan käyttötarkoitus oli kylpylävierailu, välipaloihin ja jotain pientä kivaa reissulta muistoksi ja tuliaisia sisaruksille. Kylpyläreissu ja välipalat olivat loppuen lopuksi joukkueen kustantamia, joten tyttäremme käytti luonnollisesti koko rahan shoppailuun. Hän osti ison Menthos-paketin, jätti tic tac -pastillipaketin, jossa 60 pikku rasiaa ja hienon pehmolelun. Kaikki raha meni! Sisaruksille hän antoi yhdet pienet pehmot, menthokset ja pikku tic tac pastillipurkit tuliaisiksi. Hänelle itselle käy useita menthosputkia, 50 tic tacia ja tämä iso pehmo. Olin hieman pettynyt, ettei oppi ollut mennyt perille, ja että hän tuhlasi kaiken.

Tässä on tietenkin peiliin katsomisen paikka. Kun annoin 40 euroa, niin luonnollisesti minun olisi pitänyt kertoa mihin sen rahan oli tarkoitus käyttää. Olin ajatellut, että hän voi toki jotain kivaa ostaa ja että hän osaisi ostaa myös kivat tuliaiset siskoilleen. Tässä sitä opitaan puolin ja toisin.

3d8103de0fe477edcd4f2eead3a7ab6bWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW
Share This