Käteisen käyttö on vähentynyt ja vähenee edelleen kovaa vauhtia. Ennen käteistä elimme vaihdantataloudessa ja teimme oravannahkakauppaa. Käteinen helpotti kaupankäyntiä ja yleistyi vähitellen.

Sekkejä Suomessa käytetään enää hyvin harvoin. Pankki- ja luottokorttien rinnalle on, teknologian kehityksen myötä, tarjolla yhä enemmän helppoja maksamisen välineitä. Maksamisesta halutaan tehdä vaivatonta ja lähes näkymätöntä. Uusia maksuvälineitä onkin viime vuosina ilmestynyt, kuin sieniä sateella (Anne Nisén, Finanssivalvonta, Uudet maksuvälineet, Ajankohtaista asiakkaan- ja sijoittajansuojasta 3.12.2014):

  • Lähimaksukortit
    • Maksaminen kortilla ilman tunnuslukua
    • Maksuilla turvarajoja
  • Sähköiset lompakot (raha ladataan mobiililompakkoon, käyttö kuten lähimaksukortilla)
  • ”Verkkomaksuvälineet” (esim. Paypal)
  • Mobiilimaksut (esim. kännykkänumerolla)
  • Virtuaalikortit (esim. kertakäyttöiset nettimaksukortit tietylle rahamäärälle)
  • Virtuaalivaluutat (esim. Bitcoin)
  • Anonyymit kortit
    • Nimetön prepaid-luottokortti
    • Rahan lataus tilisiirrolla, tavallisella luottokortilla, bitcoineilla tai esim. Western Unionin rahansiirrolla

Kun kulutuksen tai rahan riittävyyden kanssa ei ole ongelmia, vaivaton ja lähes näkymätön maksutapa toimii erittäin hyvin. Rahan määrä on kuitenkin rajallinen, mikä lapsen on hyvä oppia jo nuorena. Jos lapsi saa aina haluamansa, tämän ymmärtäminen jää pinnalliseksi. Erityisesti käteisen tuoma konkreettinen rajallisuus hämärtyy kortilla maksamisen myötä. Monesti tili voidaan ylittää ja rahaa voidaan käyttää, vaikka sitä ei enää olisikaan. Tiedämme myös, että mitä enemmän haasteita rahojen riittävyyden kanssa on, sitä tärkeämpää on säilyttää tuntuma omiin rahavaroihin. Käteisen käyttö on erittäin hyvä ja havainnollinen keino säädellä ja harjoitella omaa rahankäyttöä.

Matematiikkaa ja laskemista opetetaan rahatehtävillä varhain jo alakoulussa. Rahasta on kuvia kirjassa, ja lisäksi luokalla saattaa olla käytössä havainnollistavia leikkikolikoita ja seteleitä. Laskuharjoituksissa on ensin kuvia seteleistä tai kolikoista, ja vähitellen siirrytään monimutkaisempiin sanallisiin tehtäviin: ”Liisalla on 10 euroa ja hän ostaa 5 euron kirjan ja 2 euron kynän, paljonko hän saa vaihtorahaa takaisin?”

Kuinka vaikeaa on oppia hahmottamaan rahatalouden perusteita ilman käytännön harjoittelua? Itselläni on kouluajoista kokemusta kasvien opettelusta. Asuin lapsuuteni Japanissa, mutta ruotsinkielisessä koulussamme luettiin ruotsalaisia oppikirjoja. Opettelimme tunnistamaan erilaisia kasveja, kuten valkovuokkoja, koivuja, kantarelleja jne. Haasteena oli, että monia kirjan kasveja ei ollut asuinpaikallamme Japanissa. Niinpä olen joutunut opettelemaan joitakin peruskasveja vasta, kun muutimme Suomeen. Aina ei tietenkään voi kaikkea konkreettisesti havainnollistaa, mutta mitä enemmän pääsee tutustumaan asioihin oikeassa maailmassa, sitä luonnollisemmaksi, helppotajuisemmaksi ja kiinnostavammaksi asia muodostuu. Tämä koskee myös talousasioita.

Käteistä on onneksi yhä saatavana ja sitä kannattaa hyödyntää työkaluna kasvatuksessa. Meidän on hyvä opettaa nuoriamme kortilla ja erityisesti luotolla maksamisen vaaroista. Lisäksi käteisen avulla voi opettaa ymmärtämään rahan arvoa. Teemme paljon asioita ”kasvatusmielessä”. Annamme lapsemme auttaa keittiössä, vaikka pääsisimme helpommalla tekemällä itse. Olemme kärsivällisiä, kun lapsi solmii kengännauhoja, eihän hän opi, ellei harjoittele. Kotona saattaa käydä siivooja, mutta vaadimme, että lapset siivoavat omat huoneensa, kasvatusmielessä. Vastaavia asioita on varmasti lukematon määrä. Miksemme käytä käteistä myös ”kasvatusmielessä”? Kannattaa siis nähdä hieman vaivaa tämän asian eteen.

eget mattis odio adipiscing consequat. commodo
Share This