Lapsistani on tullut blogini pullonkaula. Olen jo kirjoittanut kolme uutta kirjoitusta, mutta en voi julkaista niitä, koska minulla ei ole niihin sopivaa kuvaa. Kesällä, kun aloitin blogini, pyysin heitä piiirustushommiin. Blogi ilman kuvia olisi aika tylsä. Säästöpossu- ja rahakasakuvat eivät kauheasti kerro kirjoituksen sisällöstä. Halusin, että blogikuvat olisivat kuvaavia ja sopisivat teemaan. Tajusin valjastaa taiteelliset lapseni, esikoisen ja keskimmäisen. Lapsillani oli paljon aikaa kesällä ja lähtivät innostuneesti mukaan tekemään graafikon tehtäviä. Uutuudenviehätys toimi, kun näkivät omia kuvia julkaistuna netissä. Kilpailukin toimi sisarusten välillä. Piti oikein miettiä, kummalle tarjoan seuraavan tehtävän, koska he halusivat omia kuvia blogiin.

Koulu alkoi reilut viikko sitten. Sen jälkeen on ollut lähes mahdotonta saada heiltä kuvia. He ovat innokkaasti kutsuneet kylään kavereitaan, joita kesän aikana he eivät ole nähneet. Harrastuksetkin ovat alkaneet, lisäksi läksyjä kolmos- ja nelosluokkalaisilla on kiitettävästi. Siskokset ovat lähteneet nyt delegoimaan näitä graafikon tehtäviä kuopukselle, joka on enemmän liikunnallinen eikä niinkään kiinnostunut taiteen alasta. Joten mielessäni on, että kehitän kannustimia ja palkitsemismenetelmän. Tiedän jo, että lupaamalla kolikoita saan heidät piirtämään. Toisaalta, en halua maksaa kaikesta. Sanotaan, että palkankorotukset tuovat vain lyhytaikaisen tyytyväisyyden työntekijöille. Tiedän, että tytöt ovat muutenkin innokkaita askartelemaan ja piirtämään, joten täytyy vain saada motivoitua heidät paperin äärelle.

Yhdessäolo on asia, jota pitää perheessä vaalia, joten päätän soveltaa johtajuusoppeja saadakseen työt valmiiksi ja yhteistä aikaa lasten kanssa. Kun on kolme lasta pienellä ikäerolla, vanhemman huomion saaminen voi olla toisinaan vaikeata. Aina tulee keskeytyksiä sisaruksilta, kun yrittää jutella yhden kanssa.

Esimiehen tärkeä tehtävä on mahdollistaa alaistensa työnteon. Laitan siis kaikki graafikon työhön tarvittavat tarvikkeet valmiiksi keittiömme pöydälle. Johtajan kuuluu olla läsnä, kiinnostunut alaisistaan, antaa selkeät tavoitteet, mutta ei saa mikromanageerata, vaan täytyy antaa vastuuta ja vapautta, miten työnsä toteuttaa. Menen siis itse istumaan pöydän äärelle, kutsun yhden lapsistani sinne. Kysyn olisiko nyt hyvä aika piirtää? Lapseni näkee kaiken valmiina, kerron eri teemoja, joista haluan piirustuksen. Istun vierelle ja kirjoittelen omaa blogia, mutta samalla kannustan ja kehun, kun lapsi edistyy. Värityksessä pyydän hieman tarkempaa työtä ja ehdotan erilaisten värien käyttöä. Suunnitelmani toimi. Tällä menetelmällä sain mukavaa yhdessäoloa yhden lapsen kanssa kerralla, lisäksi kolme kuvaa heiltä blogiini.

Onko perheellänne jotain pullonkauloja, jotka estävät tavoitteen saavuttamisen? Mitä voisit tehdä, että pullonkaulasta pääsee eteenpäin?

Blogista löytyy myös Facebook -sivut, jossa jaan mm. aiheeseen bongattuja juttuja mediasta ja Twitterissä hieman lyhyemmin asiaa.

tristique dapibus non fringilla in Donec vel, ultricies suscipit quis, Curabitur Sed
Share This