Jokaisen vanhemman tärkein tehtävä on kasvattaa omia lapsiaan. Kasvatukseen kuuluu myös raha-asioiden ja ostoskäyttäytymisen opettaminen. Mistä lapsi oppii talouden perusteet, jos ei kotoa? Vauva oppii puhumaan matkimalla, samalla tavalla lapsi oppii käyttäytymisen mallin kotoa. Miten kaupassa toimitaan? Saavatko lapset aina kaupasta herkkua? Ostetaanko tarjouksesta tuotteita ja onko kirjoitettua ostoslista, kun mennään ruokakauppaan?

Olen pienestä pitäen ollut tarkka rahan käytön kanssa. Jopa niin tarkka, että en antanut äitini ostaa vaatteita, koska ”ei sitä paitaa kannata ostaa, sehän on kallis ja sulla on jo paljon paitoja”. Siskoni oli huomattavasti kannustavampi äidillemme ostosten tekemisen kanssa. Meidän isämme on ollut tarkka rahan kanssa, ja olen selkeästi tullut enemmän häneen tässä asiassa. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja pienestä palkastaan laitettiin aina säästöön rahaa. Ravintolassa ei koskaan tilattu juomia, vaan vettä. Huomaan itsekin, että noudatan samoja tapoja aika pitkälti. Kun lapset valittavat asiasta ravintolassa, muistutan heitä, että kun säästämme näissä pienissä asioissa, niin meille säästyy rahaa esim. matkustamiseen. Se on yksi asia, johon haluankin käyttää rahaa tinkimättä säästämisessä.

Millä muulla tavalla kuin esimerkkinä olemalla voidaan säästäväisyyttä ja järkevien valintojen tekemistä konkreettisesti lapsillemme opettaa? Pieni esimerkki tästä seuraavaksi. Jossain vaiheessa huomasin, että meillä kului yllättävän paljon rahaa välipalakekseihin. Lapset harrastavat liikuntaa ja koulun jälkeen voi olla, että me vanhemmat emme ehdi kotiin ennen kuin lapsi lähtee harrastukseen. Makeat välipalakeksit helpottavat arkea paljonkin, mutta 3-4€:n paketti meni muutamassa päivässä kerrallaan. Koin lisäksi, että makea keksi ei ole paras mahdollinen välipala. Teinkin diilin esikoiseni kanssa. Keskustelimme ensin välipalakeksipaketin hinnasta. Sovin, että hän saisi pitää pienen summan siitä, jos hän luopuu kekseistä ja tekisi itse eväät kotona muutaman päivän ajan. Hän teki omat eväät ja sai siitä yhden euron. Koin, että saimme ”win-win” tilanteen aikaiseksi. Minä säästin hieman rahaa, lapsi sai ylimääräisen kolikon ja söi terveellisemmin. 
Vaateostoksilla tarjousrekit ovat suosikkejani. Tasapuolisuuden takia ostin ennen aina kaikille kolmelle, jos ostin yhdelle jotain. Huomasin, että tarjoustuotteet eivät olleetkaan niin edulliset, koska piti aina ostaa kaikille lapsille jotain. Päätin, että tässä ei ole mitään järkeä. Jos ei ole tarvetta tai vaate ei ole tarjouksessa, niin silloin joku lapsista saa jäädä ilman. Pyrin luonnollisesti tasapuolisuuteen ja lapset ovat oppineet, että jos yksi lapsi saa jotain, niin se ei tarkoita, että myös muutkin aina saavat. Tämä ei vieläkään mene ihan mukisematta läpi, mutta pikkuhiljaa lapsemmekin huomaavat, että aina ei saa, vaikka toinen saa jotain uutta. Esimerkiksi ostin viikonloppuna lenkkarit esikoiselle ja tennarit nuorimmaiselle. Kummatkin kengät olivat hyvässä tarjouksessa. Keskimmäinen oli hyvin loukkaantunut asiasta, mutta muistutin häntä, että noin kuukausi sitten ostin nimenomaan hänelle remmisandaalit, silloin muut tytöt eivät saaneet mitään. Itku loppui saman tien ja itsekin olin tyytyväinen tilanteeseen, ettei kaikille ostettu ostamisen vuoksi. Lapsikin huomasi, että äitihän on tasapuolinen, kun muistutuin edellisestä ostoksesta, joka oli vain hänelle. Kerron yleensä, että tarjouksesta aina ei löydy oikeita kokoja, eikä kannata ostaa, jos ei ole tarvetta. Keskimmäisen kanssa minun täytyy kuitenkin olla tarkkana, koska hänellä harvemmin on tarvetta uusille vaatteille, koska hän saa aina ne isosiskoltaan. Nuorimmaisen kohdalla vaatteet saattavat olla jo siinä vaiheessa niin kuluneita, joten hänelle pitää aina välillä ostaa uutta. Tämän takia olenkin aloittanut ostamaan myös keskimmäiselle uusia vaatteita, koska hänen vaatteet kestävät myös kuopukselle. On kiva, että myös nämä nuoremmat saavat aina välillä jotain uutta. 
Kuten arvella saattaa, niin olen myös ruokakaupassa hintasensitiivinen ja tarkka. Välillä on kuitenkin mukavaa maksaa hieman enemmän laadusta, kuten tuoremehusta. Hyvää tuoremehua juomme viikonloppuisin, muuten arkiruokajuomamme on vesi tai maito. Lapsemme auttavat innokkaasti valitsemaan edullisemman maitopurkin ja muita elintarvikkeita huomioiden niiden hinnat.
Annoimme kerran muutaman euron tytöille, että saavat ostaa niillä herkkuja, koska olimme suunnitelleet perheleffaillan. Ohjeistukseksi sanoin, että saatte ostaa mitä rahalla saa. Olimme aiemmin myös tehneet tämän, jolloin he tulivat yhden dumlekarkkipussin kanssa kotiin. Tällä kertaa tytöt palasivat silmät kiiluen, he olivat onnistuneet löytämään vaikka kuinka monta erilaista herkkua;  pieniä karkkipusseja oli useita, suklaapatukat ja vielä bonuksena karkkipussin meille vanhemmille. Ihastellen kuuntelin, miten olivat valinnet kyseiset tuotteet ja laskeskelleet hintoja.  
Tässä luomme pohjaa pärjäämiselle ja menestymiselle myös taloudellisesti, kun he sitten aikanaan muuttavat omaan kotiin. Kaikkeahan ei voi muuttaa ja miettiä rahana, mutta seuraavan kerran kun olemme ravintolassa ja tilaamme ruokajuomaksi vettä, niin lapsemme ehkä ymmärtävät, että näillä pienillä valinnoilla mahdollistamme seuraavan lomamatkamme.

Onko teillä jotain konkreettisia tilanteita, jossa olette päässeet opettamaan lapsia missä voisi säästää ja millä perusteella ostetaan elintarvikkeita ja muuta tavaraa?

sit massa elit. dapibus Donec eget mattis efficitur. facilisis
Share This